Itävalta 22.-27.9.2008
Nooran matkakertomusMaanataina 22.9. heräsin aamulla ennen viittä ehtiäkseni juna-asemalle ajoissa. Tarkoitus oli tavata muut, Veera, Mia, Sami, Jaana sekä Susanna, asemalla hyvissä ajoin ennen kuin juna lähtisi Helsinkiä kohti. Kumma kyllä, tultiin melkein ajallaan ja ehdin jopa junaankin. Jäätiin sitten junasta jo Tikkurilassa, josta matka jatkui bussilla lentokentälle. Lennettiin Helsinki-Vantaa lentokentältä Wieniin ja matka sujuikin suht rattoisasti Susannan lusikkajuttuja kuunnellesa.
Wienin lentokentältä meidän piti mennä bussilla juna-asemalle. Junalla mentiin Wienistä Amstetteniin, josta meidät haettiin autolla Bad Kreuzen nimiseen pikkukylään vai mikä sen määritelmä nyt olisikaan. Koulun pihalta meidät tultiin hakemaan isäntäperheisiin ja Oliver olikin vastassa Veeraa ja minua äitinsä ja toisen isoveljensä kanssa. Ilta oli jo pimennyt, joten maisemia ei näkynyt, siellä täällä vain korkeammalla näkyi jokin valo. Matkan jälkeen olimme väsyneitä, joten emme jaksaneet jutustella perheen kanssa kovinkaan kauaa vaan menimme nukkumaan.
Tiistaina me mentiin Oliverin äidin kyydillä läheiseen pikkupikkujohonkinpaikkaan josta nousimme bussiin. Tänä aamuna vasta näimme maisemia, jotka olivat tosi hienoja.
Koulussa mentiin johonkin alakerrassa olevaan luokkaan ja liimailimme seinätöitten jutut paikoilleen. Sitten meillä oli jotain tutustumispeliä ja niiden julisteiden esittelyä ja luomuvälipala ja kaikkea vastaavaa ja ruokavälitunnilla tyypit ottivat meidät mukaan läheiseen leikkipuistoon. Ruoaksi oli jotain kasviskeittoa jota me ei syöty mutta sitten oli lisäksi jotain palleroita violetissa mömmössä ja minä jouduin syömään muistaakseni Veerankin ruoat. Sitten kiersimme myös koulua ja iltapäivällä Bad Kreuzenia. Koulun loputtua menimme Oliverin ja Veeran kanssa bussilla takaisin 'kotiin' ja illalla pelasimme Nindendo Wiillä ja saimme käydä tietokoneellakin. Oliver tykkäsi piirtämisestä ja minun piti piirtää sille vaikka mitä kuluneen viikon aikana.
Keskiviikkona menimme taas bussilla kouluun ja tänään oli vuorossa kävelyä, kävelyä, kävelyä ja kävelyä vielä lisää. Menimme nimittäin aluksi käymään jossain linnalla ja sitten käveltiin metsän läpi eräälle paikalliselle luomutilalle. Tutustuimme tilaan päivän ajan ja näimme lehmiä ja sikoja. Söimme leipää ja erilaisia luomujuttuja. Sieltä me sitten lähdimme bussilla Grain -nimiseen keskiaikaiseen kaupunkiin. Joku nainen selitti paikoista mielettömän pitkään sekä saksaksi että englanniksi. Lopuksi meillä oli hiukan vapaa-aikaa kierrellä siellä ja me suomalaiset mentiin Spariin ostamaan suklaata. Lähdimme bussilla koululle josta Ollin äiti tuli hakemaan meitä kotiin. Ilta sujui samalla tavalla kuin edellinenkin.
Torstaina meillä oli tiedossa yhteinen ruokailu koulussa, jota varten meidän piti tehdä ruokaa ja askarrella koristeita. Minä ja Veera käytiin myös katsomassa viitosluokkalaisten kuvistuntia. Lounaalla tai mikä nyt sitten olikaan, jokainen maa esitti jonkun esityksen. Suomalaisten esitys oli suomenkielinen Piippolan vaari. Minä olin piirtänyt sitä varten eläinten kuvia, jotka sitten päätyivät tietääkseni jonnekin päin Saksaa. Ruoka oli muuten hyvää. Aterian jälkeen me lähdettiin laivaristeilylle Tonavalle sellaisella pikkupaatilla. Siellä oli todella mukavaa ja vaihdettiin tyyppien kanssa sähköpostiosoitteita. Risteilyltä tultua me mentiin takaisin koululle, josta taas 'kotiin'. Tämä olikin sitten jo viimeinen ilta isäntäperheittemme kanssa. Minä ja Veera pakkailtiin jo tavaroita kasempaan, otimme kuvia perheestä ja he meistä, ja muuten ilta sitten sujuikin edellisten iltojen tapaan.
Seuraavana aamuna menimme vielä koululle, josta me pian noustiinkin jo saksalaisten kanssa bussiin määränpäänä Amstetten. Sieltä me sitten noustiin junaan jonka oli tarkoitus kuljettaa meidät Wieniin. Siellä me sitten noustiin pois ja lähdettiin (siis suomalaiset) etsimään meidän hotellia. Vietiin tavarat sinne ja sitten me lähdettiinkin shoppailemaan. Kierreltiin siellä väsymiseen asti ja osteltuakaan ei tullut mitään ihan vähän. Kävimme hotellilla huilimassa ja sitten lähdettiin jonnekin. Siellä oli semmoinen hirmuisen iso ja todella hieno kirkko. Käytiin siellä, jonka jälkeen me mentiin syömään. Illemmalla palattiin takaisin hotellille.
Aamulla lähdettiin bussilla Wienin lentokentälle. Siellä me palloiltiin jonkin aikaa, kunnes piti lähteä Suomeen. Helsinki-Vantaa lentokentältä me lähdettiin Helsingin keskustaan, jossa me vietettiin pari tuntia. Kuuden aikoihin illalla juna lähti ja saavuimme Joensuuhun vähän ennen yhtätoista.
Reissu oli minun mielestäni aivan huippu!
Nukuin isäntäperheen luona itse asiassa paremmin kuin kotona, ruoka oli yleensä hyvää (ainakin ne sämpylät) ja maisemat olivat tosi nättejä, vaikkei mitään Alppeja näkynytkään. Monet tyypit olivat hirmuisen mukavia, ainakin isäntäperheemme (Oliverin perheeseen kuului kaksi isoveljeä (15 ja 20) sekä äiti ja isä.) ja jotkut itävaltalaiset.
Se oli kummallista, että olisi olettanut saksalaisten ja itävaltalaisten viettävän aikaa eniten keskenään kielen vuoksi, mutta lähinnä ne taidettiin olla me suomalaiset jotka niiden itävaltalaisten kanssa eniten jutusteltiin, luulisin. Ikävähän sinne kieltämättä olisi takaisin, mistä tulikin mieleen että pitäisi lähettää sähköpostia ainakin Ollille. :D
Kiitokset muille matkassa olleille, teidän kanssa oli hauskaa.
…Tai jotain.
Noora
Samin matkakertomus
Maanantaina herätys oli siinä viiden paikkeilla, koska juna lähti matkaan 6.10. Junassa väsytti kyllä hieman, mutta silti se meni aika nopeasti, vaikka en saanut nukuttua junamatkan aikana. Junamatkan jälkeen matkasimme junalla lentoasemalle ja veimme matkalaukkumme lähtöselvitykseen ja sen jälkeen söimme kouluruuan siasta pizzaa. Lentoasemalla me kiertelimme eri kaupoissa ostelemassa kaikenlaista tavaraa. Sitten menimme lentokoneeseen, ja lento lentokoneessa oli minun ensimmäinen. Lento sujui hyvin ja olimme ajoissa perillä. Sieltä matkasimme junalla Amstetteniin, josta meitä tultiin vastaan 2 autoa hakemaan meidät. Autot veivät meidät perille Bad Kreuzeniin, koulun pihalle, jossa isäntäperhe, tai ainakin osa perheestä oli vastassa. Menimme isäntä perheen autokyydillä kotia ja siellä sain syödä kotona tehtyä pizzaa. Sittenpä sitä pienen rupattelun jälkeen mentiinkin jo nukkumaan.
Tiistaina oli ensimmäinen koulupäivä Itävallassa, ja menimme kouluun Martinin ja Martinin toisen vierailijan kanssa, joka oli kotoisin Saksasta. Aloitimme koulussa tutustumisleikeillä ja meille esitettiin pieni sport show. Söimme siellä kouluruoan, keiton, ja jonkunlaisen herkun, jonka päällä oli suklaakastiketta. Sen jälkeen meillä olikin opastettu kävelykierros ympäri Bad Kreuzenia. Sen jälkeen koulu loppui ja menimme 'hostiemme' luokse. Martin lähti faustball-harjoituksiin, ja minä jäin soittelemaan kitaraa ja opettamaan Martinin isoveljelle pari 'riffiä'.
Keskiviikkona menimme taas aamulla kouluun tosi jyrkkää rinnettä ylös, sillä Martinin talo sijaitsi melko alhaalla verrattuina korkeisiin vuoriin. Menimme tosi pitkää rinteistä seutua pitkin tunnetulle Itävaltalaiselle farmille, jossa teimme itse leipiä ja saimme ilmaisia donitseja. Ja kiertelimme katselemassa hieman eläimiä ja näimme kun omenasiideriä tehtiin. Saimme syödä siellä tosi hyvän lounaan, jossa kaikki oli luomua.
Torstai-aamuna menimme autolla kouluun. Menin Mian ja Susannan sekä joidenkin saksalaisten ja puolalaisten kanssa aamun ensimmäisellä tunnilla seuraamaan Englannin kielen tuntia. Oppilailla oli siellä semmoset laput, että kun ope kysy jotain sanoja, nii ne kirjotti ne sanat ja nosti sitten ne ylös. Sen jälkeen ne pyyhki ne jollain liinalla ja taas uudestaan. Sen tunnin jälkeen mie menin tekemään koristeluja illallista varten eli kaivertelemaan kurpitsoja silleen että niihin sai laitettuun tuikut tai sitte semmosiin isompiin laitettiin kukkia koristeiks. Sitte tehtiin vähä ruokaa ym. Illallisella sitte esitettiin piippolan vaari leikki ja muut maat esitti omat leikkinsä. Ja sitte syötiin, jonka jälkeen lähettiin bussilla Danuben joelle. Siellä käytiin ajelemassa veneellä pikku kierros(liitteessä kuva jotai), jonka jälkeen palattiin takasi Bad Kreuzeniin.
Lauantaina lensimme Helsinkiin, josta palasimme junalla Joensuuhun. :)
Sami
Miian matkakertomus
Matka oli unohtumaton, vaikka ei aina kaikkea tajunnutkaan. Aluksi jännitti todella paljon (olihan kyseessä minulle ensimmäinen ulkomaan matka jossa minunkin täytyi puhua), mutta jännitys lakkasi viikon kuluessa. Perhe johon sijoituin, oli todella mukava, ja olen pitänyt heihin myös yhteyttä reissun jälkeen. He asuivat maatilalla, joten sain sieltäkin kautta uusia kokemuksia.
Maanantai-aamuna lähdimme todella aikaseen juna-asemalta ja en oikein voinut uskoa sitä todeksi. Matkat kuitenkin sujuivat mukavasti, koska mukana oli kaksi erittäin viihdyttävää henkilöä, jotka voidaan tuntea myös opettajina. Tämä toinen, joka istui lentokoneessa vieressäni, oli todella kekseliäs mm. silmäpelin suunnitelussa ja muovilusikoistakin tuli juteltua jonkin verran. Varmaankin koko porukka (me suomalaiset), muistaa silmäpelin, vaikka säännöt ovatkin aika yksinkertaiset.
Viikko kului todella riemukkaasti ja uusia ystäviäkin sieltä sai. Joskus aina vähän väsytti mutta silti oltiin iloisia ja mukaan meneviä mielestäni koko ajan. Vaikka väsytti ja tuntui siltä, ettei olisi jaksanut puhua englantia, niin pakko silti oli. Sen huomasi kai siitä että muitakin väsytti, kun ne rupes puhuu saksaa keskenään. Ei siinä toki voinu muuta sanoo ku et puhukaa englantii.
Kun oli hyvästien aika perjantai-aamuna, tuli mieleen että olisin sinne voinut jäädä vielä toiseksikin viikoksi. Hyvästit olivat todella mukavat koska kaikki Itävaltalaiset juoksi viellä linja-auton viereen ja jäi siihen vilkuttamaan. Ehkä innokkain heistä oli Oliver, koska kun linja-auto lähti ajamaan, Oliver juoksi vierellä. Ei siinä ihan itkua tullut, mutta todella lämmin tunne ainakin, koska vaikutti siltä että hekin jäivät kaipaamaan meitä.
Matka takaisin sujui mukavasti, vaikka kaikki olimme todella väsyneitä. Matkasta jäi todella ihania muistoja niin näöllisesti, makukin oli hyvä ja hajustakin jossain määrin. Kuviakin tuli otettua aika paljon (esim. ainakin 608 kuvaa otti joku meistä).
Kaiken tämän jälkeen sanoisin että kiitos ihanasta matkasta kaikille niille jotka siihen osallistui.
Miia